Työmahdollisuudet urheilun parissa

Intohimoisen liikkujan tai ahkeran penkkiurheilijan unelma on mahdollisesti alkaa tekemään töitä urheilun parissa. Penkkiurheilija voi opiskella journalismia ja alkaa työskennellä urheilu-uutisten parissa, kun taas liikkuja voi opiskella esimerkiksi liikunnanohjaajaksi tai -opettajaksi.

Myös ammattiurheilu voi olla ammatti; tämä vaatii kuitenkin sen, että harrastaja alkaa pyrkimään huipulle jo nuorena, sillä huippu-urheilija harvoin jatkaa uraansa yli 40-vuotiaaksi asti. Huippu-urheilun jälkeen voi alkaa tekemään esimerkiksi valmennushommia tai opiskella jotain aivan muuta. Usea urheilija myös opiskelee urheilu-uransa aikana, jotta heillä sitten olisi tutkinto valmiina uran päättyessä.

Haasteena urheilun parissa työskentelevälle on saada ihmiset innostumaan ja pysymään liikkumisen parissa. Alalla onkin tärkeää olla innostava ja ihmisläheinen, koska usea ihminen kysyy myös neuvoja lajin aloittamiseen ja kuntoilun jatkamiseen liittyen. Myös kansainvälistyminen tuo uusia vaatimuksia kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen tasolla.

Liikkuminen on aina tärkeää

Urheilun parissa työskentelevillä on se etu, että taloustilanteen vaihtelu ei vaikuta siihen yhtä paljon kuin esimerkiksi IT-alaan, josta voit lukea lisää artikkelistamme Työmahdollisuudet IT-alalla. Ihmiset haluavat aina pysyä terveinä ja liikkua, vaikka talouden tilanne maailmassa muuttuisikin huonommaksi. Huippu-urheilijoille riittää kisoja vuoden ympäri myös joka tapauksessa, joten liikunnan ja urheilun parissa työskentely ei ole niin herkästi maailman muuhun tilanteeseen reagoivaa kuin muut alat.

Urheilualallakin on haasteensa

Kenties alan suurin haaste on se, että liikuntaa harrastetaan paljon omatoimisesti, mikä saattaa vaikuttaa järjestettyjen tuntien osallistujamäärään ja näin vähentää työpaikkoja. Kyseessä on tietenkin positiivinen ongelma.

Tulevaisuudessa ongelmia tulee aiheuttamaan erityisesti harrastustilojen ylläpito, sillä pienten kuntien määrärahojen jatkuva vähentäminen saattaa johtaa siihen, että liikunta- ja harrastuspaikkojen ylläpitoon ei ole enää rahaa. Näin kulujen kattaminen jää yksittäisen harrastajan harteille ja saattaa vähentää innostusta ainakin järjestettyyn liikuntaan osallistumiseen.